Hermoimpulssi ja takaisin kytkentä aivokorteksissa ja lihaksissa.    Äääni aktivoi solun sisäisen  sähköverkon jolloin tapahtuu kemiallinen reaktio aivojen hypotalamuksessa jota luo tunteeen minästä ja mahdollistaa maailman havannoinnin. Jotta maailma olisi edes kokemisen arvoinen , tarvitaan siihen aisteja ja aistien yhteistoimintaa, mitä ne enemmän ne keskustelevat toistensa kanssa sitä voimakkaammaksi ne tulevat. Jokaisella aistilla on tuhansia ohjelmoituja käyttäytysmalleja valmiina ja lisää niitä tulee joka hetki , eli aika rakentaa ja jalostaa myös minän kannalta jo opitut perus opit jotta voidaan omaksua ja kokea lisää, kuin lapsi joka vaiheittain kasvattaa älyllisesti itseänsä.  Olemmehan kuitenkin vain atomeita :. värähtelemme ja joskus jopa tärähtelemme, IHAN TÄRÄHTÄNYT.  Puhutaan mielestä ja tunteista ,käsitteistä , tunteitten vakuuttamisesta niin myös älyllisesti kuin minän kannalta tosiolevaisesta havannoinin totuudesta. Ajattelen siis olen, mikä siis olen , olen viha, pelko,rakkaus joka vihaa koska pelkää ja rakastaa tunnetta itsessänsä. Näin luomme ikiliikkujan maailman tapahtumille jota ei pääse pakoon mutta sitä voidaan yrittää ymmärtää vain antamalla itselle mahdollisuus olla pieni ja mitätön, jopa universumin mittakaavassa. Vakuuta ensin itsesi ja sitten vasta muut muodolliset oliot. Käytännössä  tämähän meinaa sitä , jos haluat omaksua lisää asioita ole se pieni lapsi joka imee pesusienen lailla tietoa äläkä pelkää oppia uutta vain koska pelkäät ettet voi vakuuttaa muita ympärilläsi oikeudesta olla ja kehittyä. Muisti pelaa paremmin kun sille antaa mahdollisuuden taltioida ilolla ja innostuksella, nopeemmat yhteydet ja kasvanut muisti kapasiteetti on oppimisen ydin, ÄLY(ä).Tilanne ,tehtävä,toiminta on perussuureet tässä maailmassa. Jotta voitaisiin käsitellä näitä suureita tarvitaan tunnetta erillisyydestä kunnes tajuat että tunteet luo minän, minä luo induktion elämälle, elämä on tunnetta. Kenellä siis käsky ja määräysvalta itsensä kannalta parhaimpaan mahdolliseen kehitykseen kuin itsellä. Minä olen , mutta se suuri kysymys, täällä ollaan oppimassa ja kokemassa mutta se saamarin muisti, mitä tässä pitää muistaa ja miten se palvelee minua tai jotakin mitä ei näy ilman konkretiaa. Tajunta,tietoisuus,muisti. Entäs aika,varastinko vai harhautinko, jos luit tämän vein sinun aikaa koska halusit tuntea ja kokea , kenties jotain arvostelevaa ja hyödyllistä, voinko käyttää tulevaisuudessa aseena, oppina vai minän uudelleen rakentumisena. Tiedän tekstin olevan hieman hajallaan ja irti konteksista mutta niin pitääkin, en ole opettamassa vaan oppimassa uudelleen niitä tosiasioita että elämä ei ole pelkkää järjestystä,mukavampi näin hieman hajallaan niin onpahan tekemistä tunteessa. Pilkun viilaajille tunnetta. En ota vastuuta lukijan mielipiteestä enkä tunteesta. Ajatuspakka sekaisin niin voi trimmata sen uuteen uskoon, luopuminen vanhoista määritteistä ja maailman mahtavimman voiman käyttöönotto, mielikuvitus ilman opittua dogmia. Täydellisyyden tavoittelu tressaamalla , mikä ihana tunne minälle. Kysymyshän on vaan syntymästä kuolemaan ja sen väliajan täytöstä henkisessä kehityksessä, se mitä ei voi NÄHDÄ. Mutta sen voi tuntea. Mitä sinä tunnet juuri nyt ja kehittääkö se sinua, se on sinun päätettävissäsi. Näkyillään ja jos ei näyä niin ajatellaan tunteella. Määritelmä sissi toiminalle, mennään metsään, syyvään evväät ja ei näyä.